lauantai 28. kesäkuuta 2014

Rakkauden puolustajat täynnä vihaa

Rakkauden puolustajat täynnä vihaa

Suomen eduskunnan lakivaliokunta hylkäsi 25.6. aloitteen sukupuolineutraalista avioliittolaista, joka mahdollistaisi kahden miehen tai kahden naisen vihkimisen avioliittoon. No, tämä ei suinkaan ollut mikään viimeinen tuomio, vaan eduskunta antaa asiasta syksyllä ratkaisunsa. Siitäkin huolimatta, että Helsingin Sanomien mielipidesivulla on väitetty LaV:n päätöksen mm. "kiihdyttävän homofobiaa", on aivan selvää, että viime päivinä juuri lakimuutoksen puolustajat ovat – tyypilliseen tapaansa – menettäneet malttinsa. Ainoa, mitä aloitteen torppaaminen on kiihdyttänyt, on sukupuolivähemmistöjen äänekäs tukeminen sekä, ilmeisesti sen loogisena kääntöpuolena, uskovaisten, koulujen, populistien, urheilujoukkueiden, venäläisten ynnä muiden leimaaminen ja haukkuminen.

Eero Mäntymaa julkaisi YLEn uutissivustolla Näkökulma-kirjoituksen, jossa hän arvelee, että lakimuutoksen vastustaminen johtuu vain primitiivisestä inhoreaktiosta, ja ettei mitään hyviä, jäsenneltyjä syitä tälle todellisuudessa olekaan. 

...[M]iksei sitä voi sanoa suoraan? Miksei voi sanoa ”homojen seksi ja rakkaus on ällöä”? Miksei voi sanoa ”kaksi isää tai kaksi äitiä on ällöä”? Miksei voi sanoa, että ”Kansalainen, varo! Homous voi tarttua”?

Näin siis Eero Mäntymaa. Jälleen kerran saamme nähdä, miten "homojen seksi ja rakkaus" = "homojen avioliitto". Joka vastustaa jälkimmäistä, vastustaa varmasti edellistäkin. Vaikka täytyy myöntää, että avioliiton muuttamista vastustetaan usein melko heppoisin perustein, niin kyllä on ihmeteltävä sitäkin aivotoiminnan laiskuutta, josta tällainen käsitteiden sekaannus sikiää. Todellisuudessa päämääränä lieneekin vain vastustajan leimaaminen halvalla konstilla. Eero Mäntymaa tietää aivan hyvin, että "avioliiton vastustaminen" ei ole sama kuin "seksin ja rakkauden vastustaminen", mutta hän rinnastaa käsitteet, koska uskoo lukijoidensa olevan taukkeja, jotka eivät huomaa eroa. Anteeksi, ketkä täällä olivatkaan populisteja?

Rankemmin mopo kuitenkin karkasi Sari Heliniltä, jonka blogikirjoituksen YLE julkaisi omilla sivuillaan tuoreeltaan 25.6. Helinin sentimentaalisuus ja kiihkomielisyys yltää jo sille tasolle, että edes minä en enää jaksa suhtautua asiaan vain viileällä sarkasmilla. Edustavin siivu on mielestäni tässä:

Lapsissa on elämän yhdenvertaisuuden toivo ja sen odotus. Kun lapsen kanssa katsoo Yle Teeman ansiokasta homovihasta kertovaa dokumenttia, hän menee täyteen raivoon homojen puolesta. Ja kun lapsi ilmoittaa venäläisten olevan idioottimaisen vaarallisia homovihaajia, häntä ei voi siitä ajatuksesta moittia.
Elämän yhdenvertaisuuden toivo on siis muun muassa niissä, jotka menevät "täyteen raivoon" tietyn ihmisryhmän puolesta, ja leimaavat kerralla 140 miljoonan ihmisen kansan "idioottimaisen vaarallisiksi homovihaajiksi".

En oikeasti ole ihan varma, miksi YLE julkaisee tällaista tekstiä. Ensimmäinen selitys on, että toimittajat eivät tajua sen loukkaavan niitä arvoja, joihin he ovat sitoutuneet. Toinen, vastenmielisempi vaihtoehto taas on, että he tajuavat kyllä, mutta eivät piittaa – ja todellisuudessa haluavat tukea vihan lietsontaa ja kansojen leimaamista. Siltä varalta, että näin on, vilautan vain muistutukseksi kaikille historiantuntijoille nettikeskustelujen vahvinta valttikorttia. Vai keiltä luulette, että olisi saatettu kuulla jotakin tällaista:

Nuorisossa on kansamme pelastumisen toivo ja sen odotus. Kun lapsen kanssa katsoo Fritz Hipplerin ansiokasta juutalaisten rikoksista kertovaa dokumenttia, hän menee täyteen raivoon saksalaisten puolesta. Ja kun lapsi ilmoittaa juutalaisten olevan idioottimaisen vaarallisia loiseläjiä, häntä ei voi siitä ajatuksesta moittia. 

Lopuksi toivon erityisesti, että kaikki Suomessa asuvat 50 000 venäläistä lukisivat Sari Helinin kirjoituksen ja näkisivät, millä tavalla heihin on "monikulttuurisuutta, (vähemmistöjen) ihmisarvoa, suvaitsevaisuutta ja muuta kivaa" tukevassa YLEssä lupa suhtautua. Jos he jonakin päivänä kutsuvat Putinin apuun, ja tämä tulee, en osanne tuntea muuta kuin mustanpuhuvaa mielihyvää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti