Haloo Eurooppa!

Haloo Eurooppa!

Eurovaalit, joista niin tulisesti puhuin pari kuukautta sitten, on viimein käyty. Jännitin koko illan vaalituloksia kotona tv:n ääressä ja katselin välissä jääkiekkofinaalia. Hyvä Leijonat, loppuratkaisusta huolimatta! 

Onnittelut toki myös voittajajoukkueelle.

Ylemmät onnittelut kuuluvat minun maailmassani kumminkin vaalivoittajille kautta Euroopan. Kannattamieni Perussuomalaisten äänisaalis jäi reilusti ennusteiden alle, mutta paikkamäärä EP:ssa sentään kasvoi ja on nyt kaksi. Hienoinen pettymykseni kotimaan menoon kuitenkin suli seuraavan päivän mittaan, kun tutkailin muiden maiden lopullisia tuloksia sekä niistä tehtyjä media-analyyseja. EU-kriittiset kansallismieliset puolueet nousivat suurimmiksi Tanskassa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa ja Unkarissa. Ne kasvattivat paikkamääriään mm. Suomessa, Ruotsissa ja Itävallassa. Lisäksi vasemmistolaiset EU-kriitikot menestyivät Espanjassa ja Kreikassa. Ainakin suurten jäsenmaiden tapahtumat oikeuttanevat meidät kutsumaan vaalitulosta tohtori Jussi Halla-ahon lanseeraamalla termillä brytky. Mitä sanovat tiedotusvälineet? (Kaikissa lainauksissa omat kursivointini.)

BBC kertoi tuoreeltaan Ranskan presidentti Francois Hollanden taipumisesta nationalistien paineessa:

French President Francois Hollande has said the EU must reform and scale back its power, amid a surge in support for Eurosceptic and far-right parties . . . Speaking on French TV, Mr Hollande - a leading champion of the EU - said the project had become "remote and incomprehensible", and that that had to change. "Europe has to be simple, clear, to be effective where it is needed and to withdraw from where it is not necessary," he said. 

Helsingin Sanomat, pääkirjoitus 27. toukokuuta:

"Ranskalaisen äärioikeiston nousu vaikuttaa selvimmin eurooppalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan ja Schengen-kysymyksiin. Linja tiukkenee, ja avoimien ovien päivät ovat ohi. Tämä sopii myös Ukipille, vaikka yhteistyö FN:n kanssa ei ole muuten sitä houkutellutkaan. Myös euroalueen yhteistyön syventäminen hidastuu tai lakkaa kokonaan, kun [Front Nationalin johtaja] Le Pen hallitsee Ranskan poliittista näyttämöä. Britannian Ukip ja Ranskan äärioikeisto vaikuttavat nyt vahvasti siihen, mistä EU:ssa puhutaan . . . EU-vastaisten puolueiden saama suosio kahdessa isossa jäsenmaassa kertoo paitsi pettymyksestä itse unioniin myös Britannian ja Ranskan kansallisesta tilanteesta . . . Hyvä puoli on, että liittovaltiokehityksestä Suomessa huolestuneet voivat olla nyt rauhassa. Se on pantu jäihin."

YLE analysoi jo päivää aiemmin näin:

"Äärioikeiston ja EU-kielteisten puolueiden kasvu on seurausta siitä, että poliittinen eliitti ei ole osannut – tai halunnut – kuunnella ihmisten epätoivon ja tyytymättömyyden viestejä.EU on jäänyt tavallaan puristuksiin globaalin talouden kriisin ja EU-kansalaisen väliin ja kansalaisen silmissä ottanut säästöpakkopuheen ja leikkausten kautta paikkansa tavallaan rintaman toiselta puolelta. EU ei näyttäydy turvana kansalaisilleen, vaan se tuntuu turvaavan suuren rahan edut. Tämä epäoikeudenmukaisuuden kokemus löysi näissä vaaleissa väylänsä ääriliikkeissä."

Aamen, aamen, aa-aamen.

Se, että Front National on nyt suurin puolue Ranskassa – lähes kaksi kertaa suurempi kuin päähallituspuolue – tai Itsenäisyyspuolue UKIP Isossa-Britanniassa, ei ole enää mikään Perussuomalaisten jytky. Ei, nyt nimittäin jytkähtelee jo itse Euroopan sydämessä, jossa asuvat suuret ja huomionarvoiset kansat. Parlamentaarisessa demokratiassa melko pitävä sääntö on, että ääni tulee sen luokse, joka kuuntelee. Lukemattomat ns. tavalliset tai maltilliset puolueet ovat itsepäisesti sulkeneet korvansa niiltä, joita huolestuttaa itsenäisten valtioiden pakkomielteinen yhteen sulattaminen, ulkomaisten pankkien tukeminen kansallisilla verovaroilla tai vaikkapa monikulttuurisuuden tuottamat sosiaaliset ongelmat. Näillä huolestuneilla, epätoivoisilla ja vihaisillakin ihmisillä on katsottu olevan väärät arvot, väärät mielipiteet ja väärät perustelut. 

Minä uskon, että näin ei ole – olenhan yksi heistä. Tämän porukan kasvu uudella vuosituhannella on ollut niin tasaista ja voimakasta, että sille täytyy olla todelliset ja legitiimit syyt. Toivon kaikille Euroopan päättäjille viisautta vihdoinkin etsiä näitä syitä; ja viisautta suostua näkemään ne, vaikka ne olisivatkin "vääriä".