Vaarallisia symboleja

Vaarallisia symboleja

Aamupäivällä 11.10. tein jotakin poikkeuksellista: otin jatkuvassa käytössä olevan kelttiläisen ristini pois kaulasta ja jätin sen pöydälle. Sitten otin kapsäkkini ja lähdin Müncheniin, Saksaan - maahan, jossa kelttiristit ovat lailla kiellettyjä.

Saksa on siitä erikoinen demokraattinen länsimaa, että siellä voi tiettyjen symbolien, tervehdysten, lauseiden ja sävelmien esittämisestä saada vankeustuomion. Käytännössä kaikki tämä sensuuri juontuu vuosista 1933-45, jolloin Saksassa vallitsi Adolf Hitlerin kansallissosialistinen diktatuuri. Toisen maailmansodan aikana Hitlerin oppien pohjalta ryhdyttiin Euroopassa historiallisen röyhkeisiin etnisiin puhdistuksiin, joissa miljoonat ihmiset saivat surmansa. Saksan kärsittyä tappion liittoutuneille sen sotarikoksista tuli ihmisen viheliäisyyden monumentti par excellence. Voidaan keskustella siitä, traumatisoituivatko saksalaiset itse omista tekemisistään vai iskostivatko sodan voittajat trauman heihin, mutta joka tapauksessa kansallissosialismista tuli Saksassa historian hirmuisin peikko, ja siihen viittaavista symboleista pedon merkkejä.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole ottaa kantaa kansallissosialismiin aatteena. Se on oman, valitettavan osansa maailmanhistoriassa tehnyt, ja mitään nykyisyyttä tai tulevaisuutta en sillä osaa nähdä - vaikka jotkut varsin yritteliäästi maalailevatkin sellaisia visioita eteemme. Tahdon ainoastaan kiinnittää huomiota siihen periaatteelliseen ongelmaan, että demokraattinen maa kieltää lailla tietyn symboliikan.

Saksan rikoslain 86 § kieltää "perustuslain vastaisten järjestöjen symbolien käytön". Tämä koskee ennen kaikkea Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen symboliikkaa, kuten puoluelippua sekä fraaseja "Heil Hitler" ja "Sieg Heil". Kielletty on myös tämän artikkelin kuvituksessa näkyvä puoluehymni, Saksan taannoinen kansallislaulu Horst-Wessel-Lied, jonka melodiaa ei ilman sanojakaan saa ilmoille päästää.

Mutta kielto ulottuu edemmäskin. Hitlerin valtakauden jälkeen jotkut äärikansalliset toimijat ovat nimittäin ottaneet alkuperäisen natsisymboliikan sijaan käyttöönsä muita merkkejä, esimerkiksi tuon mainitsemani kelttiläisen ristin. Kun poliittisesti arveluttava käyttöyhteys on näin saastuttanut jonkin symbolin, on se kiellettävä lailla. Vitsailimme iltana muuanna, että saksan kielen kaksois-s:ää (ß) inhoavien kannattaisi perustaa Saksaan uusnatsilainen järjestö, jonka symboliksi ß otettaisiin. Merkki kiellettäisiin varmasti, tuohan kaksois-s etsimättä mieleen tietyn kyseenalaisen järjestön. Samoin McDonald'sin M-tunnus kävisi hyvin - ylösalaisin käännettynä: W niin kuin white power!

Tämä on toki pelkästään saivartelua, mutta se on mielihuvini, joten suottehan anteeksi? Vakavammin aihetta voisi lähestyä kysymällä, mitä pykälällä 86 pyritään saavuttamaan. Jos sillä pyritään osoittamaan, että Saksassa ei hyväksytä kansallissosialismia tai sitä muistuttavia aatteita, kysyn, eikö yleisen hyväksynnän puutetta voida kyllin selvästi ilmaista epävirallisin keinoin? Jos saksalaiset paheksuvat jotakin aatetta, kai he sen näyttävät ilman erillisiä lakejakin. Vai perustuuko pykälä sittenkin pelkoon, että natsi-virus piileksii iäti saksalaisen ihmisen sisimmässä ja aktivoituu heti, kun tämän silmiin sattuu hakaristi?

Symbolit eivät aiheuta vaaroja, vaan aatteet niiden takana. Epädemokraattisia yhteiskuntia on tapana arvostella sensuurista sanomalla, että ajatusten ulkoisen ilmaisemisen tukahduttaminen ei tukahduta itse ajatuksia. Tätä itsestäänselvyyttä toistavat etenkin länsimaiset toimittajat kommentoidessaan Kiinan sisäpolitiikkaa. Mutta täysin sama pätee myös Saksaan, jossa epädemokraattisten aatteiden symbolista ilmaisemista rajoitetaan. Tällä ei voida vaikuttaa siihen, mitä ihmiset ajattelevat. Kysyä voi myös, missä määrin liberaalin demokratian pitäisikään pyrkiä vaikuttamaan siihen, mitä sen kansalaiset ajattelevat. Jos halutaan ehkäistä totalitarismin uusia tulemisia, parasta on tarjota koululaisille laadukasta historianopetusta ja toivoa, että he pitävät päänsä kylmänä maailman edessä.

Toki sen kaltaiseen historiaan, joka Saksalla on takanaan, lienee luonnollista suhtautua jollain tavalla vinksahtaneesti. Jos Saksassa ollaan hieman hysteerisiä natsismin tiimoilta, niin mitä sitten voi sanoa Venäjästä ja kommunismista? Venäläisten suhtautuminen esimerkiksi Stalinin ajan terroriin ja massamurhiin näyttää usein tiivistyvän suunnilleen seuraavasti: "Paskaaks tässä, tehty mikä tehty." Kyllä minua tällainenkin historiankäsittely hämmästyttää. Mutta hiljattain kuulemastani väitteestä, että Venäjän federaation olisi sietänyt kieltää sirppi ja vasara lailla, olen jyrkästi eri mieltä.