Vaihteeksi uskonnoista

Vaihteeksi uskonnoista

 

Kirkko ja kaupunki -lehdessä julkaistiin 17.4. artikkeli Buddhakin puhuu totta, johon lehden kannessa viitattiin otsikolla Luterilaisten suhde muihin uskontoihin kaipaa päivitystä. Artikkelin ingressi kuuluu seuraavasti: 

"Martti Luther vihasi muslimeja. Buddhalaisista hän ei ollut kuullutkaan. Katolilaisuus suvaitsee muita uskontoja luterilaisia paremmin."

Yleisen kristillisen opin mukaan kaikki ihmiset ovat osallisia perisynnistä, jonka he ovat perineet ihmissuvun langenneilta esivanhemmilta, Aatamilta ja Eevalta. Kirkko ja kaupunki tuntuu nyt rakentavan omaa täydennystään tähän oppiin. Luterilaisilla on nimittäin kannettavanaan myös toinen perisynti, joka voidaan määritellä jotakuinkin seuraavasti: Martti Luther oli suvaitsematon, joten hänen jälkeensä tulleet luterilaiset ovat automaattisesti tuomittuja suvaitsemattomuuteen. Tällainen käsitys on tietysti silkkaa roskaa, minkä jokainen järkevä ihminen pystyy kyllä käsittämään. Mitä muuta sitten tiedämme luterilaisista?

"Luterilaisen opin mukaan ihmiset syntyvät luonnostaan ”ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina”."

Oppi, jonka mukaan ihmiset syntyvät synnin vääristäminä, ei ole mitenkään eksklusiivisesti luterilainen. Se on vallinnut katolisessa kirkossa keskiajan alusta saakka. Näkemys ihmisestä luonnostaan synnittömänä olentona on viimeksi nauttinut laajaa kannatusta myöhäisantiikin kreikkalaisessa kristillisyydessä.

"Kirkon virallisen opin valossa ihminen ilman kastetta on Jumalan vihan alla. Tästä on päätelty, että muut uskonnot ovat väärässä."

Mitä tähän nyt sanoisi? Ensiksi haluaisin tietää, mitä tässä yhteydessä tarkoittaa "olla väärässä". Minusta jokaisen uskonnon kannattajilla on oikeus, tavallaan jopa velvollisuus, väittää muiden uskontojen olevan väärässä. Erillisten uskontojen olemassaolon kannalta on tärkeää, että kussakin niistä on jokin elementti, johon uskovaiset voivat nojautua sanoen: "Tässä meillä on sellainen totuus, jota muilla ei ole!" Kristittynä olen itsekin sitä mieltä, että muut uskonnot "ovat väärässä" - mutta väärässä missä mielessä? Yritän tarkentaa:

Tarkastelkaamme ruotimani artikkelin otsikkoa: Buddhakin puhuu totta. Mitä tämä tarkoittaa? Missä mielessä hän puhuu totta? Esimerkiksi buddhalainen opetus, joka kehottaa lempeyteen muita ihmisiä - ja itse asiassa kaikkea elävää - kohtaan on tietysti arvokasta ja hyödyllistä, vaikka sen perusta ei olekaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa. Kristittykin voinee tunnustaa, että se auttaa osaltaan tekemään ihmisten maallisesta vaelluksesta siedettävämpää. Uskovainen ihminen ei kuitenkaan voi arvottaa uskontoja pelkästään sen perusteella, miten ne vaikuttavat tässä elämässä, vaan hänen on ajateltava myös transsendentaalisesti.

Kristinusko opettaa, että pelastus tämän elämän jälkeen on mahdollista vain Jeesuksen Kristuksen avulla. Olisi siis varsin arveluttavaa, jos kristitty pitäisi oman katsomuksensa veroisena vaikkapa buddhalaisuutta, jossa Kristuksen tuoma pelastus ei merkitse mitään. Omasta kristillisestä näkökulmastani totean siis, ja kehotan kristittyjä veljiäni ja sisarianikin toteamaan: uskonto, joka ei julista Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, ei voi olla totuudellinen samassa mielessä kuin kristinusko.

Tämä ei ole ensimmäinen eikä varmaan viimeinenkään puheenvuoro, jossa puolustan uskontojen mahdollisuutta erottautua toisistaan ja jollain lailla ylevöittää itseään. Epärealistisia, eri katsomusten yhdentymistä propagoivia puheenvuoroja kuulee silloin tällöin, mutta niissäkään ei aina vaadita uskontojen mukautumista toisiinsa täysin johdonmukaisesti. Kuulkaamme piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulaista:

"Komulainen kuitenkin vierastaa sitä, että esimerkiksi islamin ja kristinuskon erot tasoiteltaisiin olemattomiin.
– Islamin kannaltahan on loukkaus sanoa, että Jumala on Kolminaisuus, joka tulee lihaksi ja vereksi meidän keskellemme Jeesuksessa."

Niinpä. Mutta meillä on toinenkin ongelma. Kristinuskon kannaltahan on loukkaus sanoa, ettei Jumalalla ole poikaa, joka olisi kuollut ihmisten puolesta. Tämä ei kuitenkaan taida liikuttaa Komulaista, sillä kristittyjen uskonnollisia tunteita ei tarvitse huomioida yhtä herkästi kuin muslimien. Ei tarvitse, kyllä kaikki sen tietävät - mutta miksi näin on? Entä pitäisikö asioiden olla toisin? Jos pitäisi, niin millä tavalla? Nämä kysymykset vaativat oikeastaan oman tekstinsä, joten palannen asiaan joskus myöhemmin.